Stoorybook's The Carpenter  

25.8.2008

Lukevan yleisön (?) pyynnöstä vaihteeksi kesäkuulumisia. Aloitetaan näyttelypuolelta, 19.7.2008 kävin Ypäjän ja 27.7.2008 Turun näyttelyissä. Ypäjällä arvostelu oli T - kuulemma tosi heikko, mutta iskää tuntui huvittavan, että sillä sain täyteen kaikki laatuarvostelun skaalat (T-H-EH-ERI löytyvät nyt). Viikon sisällä kehityin taas sen verran, että Turussa sain EH:n ja voitin avoimen luokan - olin tosin ainoa uros avoimessa luokassa...Seuraavat näyttelyt ovatkin joskus ensi kevään lopussa, yritetään katsoa jokin pikkunäyttely & puolisokea itä-eurooppalainen tuomari, joka jakaa vain ERI:ä. No taas nähtiin, ettei näitä aina ihan tosissaan kannata ottaa :) Hauskaa oli kuitenkin nähdä uusia koiria ja ihmisiä, ja erityisesti handleri-Annen, Pihlan ja Taran seura oli mukavaa!

Se minua tosin jäi vaivaamaan, miten Turun elonäyttely voidaan pitää Raisiossa? Sama kuin TPS pelaisi jääkiekkoa Raision hallissa...Toisaalta luin juomakuppini alla olevasta sanomalehdestä (hyvä tapa sivistää itseään), että Inter pelaa jalkapalloa talvet Turun sijasta Italiassa, eli kai mikään ihme sitten...

Tuosta sivujuonteesta sen verran, että tämän kesän jalkapallon EM-kisat eivät enää häirinneet minua niin pahasti, iskällä oli aikaa myös minulle ja sanoi menevänsä töihin vasta kun on lumi maassa. Ihan OK... kunhan pysytään kunnon sapuskoissa silti...Joitakin olympialaisia ei sitten olla juurikaan seurattu muutamaa lajia lukuunottamatta.

SCY:n alaosaston teho-toko käynnistyi heinäkuussa, on käyty nyt siellä kaksi kertaa, kolme tuntia menee paikan päällä. Ihan mukavaa, vaikka joskus maltti on mennä ja pitää vähän inistä. Estehypystä minulla ei ollut hajuakaan, nyt naapurin Pekka teki hyppyesteen, jolla voin harjoitella kotipihalla (60cm - 120 cm säädettävä korkeuskin). Maassapysyminen on kuulemma minulla aika hyvää (jos pysyn hiljaa), seuraamiset sinne päin jne. Toko-porukkaan kuuluu muuten paljon mukavia tyttöjä, mm. pk. collie Helmi-neiti ynnä muita nuoria kaunottaria :)

Kävin nyt elokuun puolessa välissä rokotuksillakin - erehdyin istumaan vaakaan, joka oli varmaan väärin kalibroitu - painoa näytti olevan nimittäin 32,8 kg. Jotenkin epäilen, että lenkkejä taas pidennetään kun syksy tulee. Parempi vaihtoehto tosin kuin makkaran vähentäminen...

Elokuun juhlat (synttäripäiviä) alkoivat 23.8 - meillä isäntäväen juhlapäivät osuvat välille 23.8 - 5.9. Vieraita oli paljon ja sehän minulle sopii - olinkin taas sen jälkeen ihan kuitti - (mitä nyt pääsin koneelle näpyttelemään näitä juttuja). Muuten on vietetty aika hiljaiseloa, Kemiössä oltiin muutama päivä Halti-lapinkoiraa tervehtimässä ja painimassa. Pihla ja Tara ovat käyneet pari kertaa kylässä.

Luonnon ilmiöihin ja meteorologiaan liittyen vielä: meillä päin on nyt mielettömästi ampiaisia, joita harvennan niin sisällä kuin ulkona (salaman nopeat naksautukset :). Kuono on ehkä hiukan kuhmurainen, mutta minun epäillään olevan melkein immuuni ampiaisten pistoille. Olen pitänyt niitä kurissa jo pennusta lähtien...Ilmatieteellinen katsaukseni: kesä on ollut melko mukava, ei oikeastaan yhtään tukalaa hellepäivää, toisaalta ei erityisen kylmääkään eikä mitään jatkuvia sateita. Toivotaan että lämmin jatkuu sinne lumen tuloon asti ? (toisaalta tietenkin jatkuu, koska jos on lämmin niin ei voi tulla lunta ?)

Mukavaa loppukesää ja alkusyksyä lukijoille !!

13.6.2008

Pitkästä aikaa päivityksiä, lauantaimakkaraa saa sitten joka tassulle eli neljä siivua... Talvi oli erikoinen, sydäntalvi osui pääsiäisen tienoille - täytyy sanoa, että lenkkeilyt olivat harvinaisen lyhyitä erityisesti tammi- ja helmikuussa. Pimeä ja märkä syksy-ilma vallitsi lähes maaliskuun puoleen väliin - toista se nuoruudessani.

Tapahtumia: iskä sai jonkun SCY:n harrastusmerkin, pitää sitä nyt sitten melkein nukkuessaankin... No myönnetään että jos ajallisesti asiaa tarkastellaan niin kai nahkojen kanssa touhuaminen lähtien vuodesta 1979 onkin merkin arvoista :)

Helmikuussa oltiin lonkka- ja kyynärkuvauksessa Suikkilassa, Heidi kuskasi meitä - mutta jostain syystä nukahdin ennen kuvausta, muistikuvat ovat hieman hataria. Tulokset kyllä olivat parhaat mahdolliset (lonkat A/A ja kyynärät o/o ). Minut ilmoitettiinkin jalostusuroslistalle, mutta luultavasti postinkantajan koira on ominut tyttöjen kirjeet itselleen. No eiköhän niitä vielä tule ?

Treffit ovat olleet hiukan vähissä, onneksi Pihla ja Tara kävivät kerran toukokuussa kylässä ja sitten on käyty taas Turun alaosaston omaehtoisessa tottiksessa pari kertaa. Myös velipoikani Ilo poikkesi meillä, mutta me olemme kuulemma keskenämme hieman äijämäisiä (mitähän sekin tarkoittaa, kyllähän vähän pitää miesten hanskata kuka on johtaja...).

Kesäkuun 7. päivä olikin jalostustarkastus Turussa, siellä otettiin samalla joku DNA-näyte Lohen projektiin - mutta ei edes lohta palkinnoksi, naurettavia raksuja - toivottavasti syvä loukkaantumiseni moisia verenimijöitä kohtaan tuli selvästi esille - yksi raksu ja imetään sitä ennen litrakaupalla pieneltä collie-koiralta verta...

Jalostustarkastuksen tiedot löytyvät seuraavasta linkistä. Kylläpäs sitä mittailtiin, tutkittiin ja syynättiin erikoisen tarkasti - katsokaapas miten pitkä lista oikein on !

Mutta vielä lopuksi oikein mukavaa ja lämmintä kesää kaikille !!

31.12.2007

Näin vuoden lopussa on kuulemma korkea aika näpsytellä kuononpäällä kuulumisia päiväkirjaani. No, jäätiin elokuuhun ja Turun näyttelyyn sekä niihin tyhjäksi syötyihin pokaaleihin (ne ovat nyt sitten olohuoneen kirjahyllyssä). Lopun lomansa elokuussa iskä istui etupihalla ja näytti melkein kysymättä pokaalejani kaikille naapureille ja ohikulkijoille (liikenne meidän portin ohi väheni kyllä tällä tyylillä aika lailla, hmmm....?).

Mutta iskän puolustukseksi on sanottava, että jos tyypillä on ollut nahkoja vuodesta 1979 lähtien ja nyt sai vasta ensimmäisen Sertin niin ehkä pitää ymmärtää...Toisaalta ei ne edeltäjäni edes käyneet näyttelyissä, en sitten tiedä saako niitä sertejä esim. tilata kotiin ? Jos ei niin collieiden kakkoskielellä "no comments" :)

Syyskuun 8. päivä oltiin Vätissä luonnetestissä. Lähdettiin sinne aamulla tosi aikaisin, päivä oli harvinaisen kylmä ja sadekin alkoi joskus ennen puolta päivää. Näin heti ensiksi sukulaiseni pitkäkarvaisen Rikun, oli kiva tavata - mutta paljoa ei ehditty eikä saatu keskustella (luonnetestissä piti pois lähtiessäkin kiertää vastaan tuleva Riku, tietysti ideana on se, ettei paljasteta testin kulkua muille - luulisin näin).

Mitä luonnetestissä sitten tapahtui? Ensin suuhuni iskettiin pahanhajuinen patukka, jota piti repiä ja josta oli taisteltava. Eihän se omien vinkulelujeni veroinen ollut, mutta hiukan sitten muiden mieliksi revin sitä. Toisena sitten vedettiin narusta, ja pihan toiselta puolelta tuli Mörkö. Tai ensin luulin niin, siinä oli joku kelkka ja rämisevä - aika säälittävän näköinen - heppu. No sain sitten nuuhkia sitä lopuksi, ei siinä mitään pelkäämistä ollut. Sain kiertää lenkin toistamiseen ja lähdettiin kävelemään pois päin.

Silloin pusikosta ryntäsi nuori herra tuomari ja huusi iskälle seis. No katselin touhua vain päältä, tiesin nimittäin hepun tuomariksi (oltiin nähty parkkipaikalla jossa hän kysyi missä on testipaikka:) Iskäkin oli lähinnä huvittuneen oloinen, joten päättelin antaa koko jutun olla (tiedän ettei ihmisille pidä edes murista).

Sen jälkeen tehtiin pieni ympyräkävely, jonka aikana joku haalari lensi maasta ylös. Paikan epäjärjestyksestä kertoi sekin, että heti sen perään vyöryi takaa päin minua kohti rämisevä tynnyri.

Tämän jälkeen iskä häippäsi johonkin ränsistyneeseen pikku mökkiin, johon sain mennä hänen peräänsä. Valoa ei ollut, mutta en tietysti rynnännyt heti luokse - tiedän että pitää odottaa niin kauan että sanotaan "etsi". Iskä sanoi kröhinän jälkeen välillä nimenikin, mutta jaksoin odottaa sitä kunnon käskyä ennen kuin menin luokse.

Tuon jälkeen minut kiinnitettiin lyhyellä hihnalla kyseisen mökin seinään. Sitten vanhempi herra tuomari hiippaili pusikosta minua kohti. Pidin siitä tuomarista tosi paljon, ilmeisesti halusi jotain leikkiä koska lähestyi keppiä hakaten minua kohti. Ihan tasapainoiselta ei tuo käytös vaikuttanut, joten varoiksi heilutin häntää ja yritin olla ystävällisen näköinen ja ihan rauhallinen. No silittämään se minua tulikin kuten tiesin.

Sitten lopuksi käveltiin kauemmas alas, sitten kuului pamaus. Paikallaolo ja taas pamaus. Eivät ne olleet mitään meidän kulmien uuden vuoden paukkuihin verrattuna, joten jätin huomiotta.

Siinä koko testi. Pääsin ainakin läpi siitä, pisteet 138 eivät kerro minulle mitään. Sain kyllä sen kuvan, että esim. pimeässä huoneessa olisikin pitänyt jättää "etsi"-käskyä odottamatta? Ota noista sitten selvää, mutta tällaisia epäjohdonmukaisuuksia näissä tulee minulle eteen. Mutta oikein tyytväisiltä kaikki vaikuttivat. Joku video on yhä tulossa, kunhan kamerasta saadaan ulos muutakin kuin minua vuorossa seuranneen Rikun viimeinen osapätkä:)

Loppuvuosi onkin sitten mennyt vanhan kaavan mukaa. Illat pimeitä, märkää, kuraista - en todellakaan pidä loppusyksystä vuodenaikana. Lenkit tahtovat väkisinkin lyhetä. Jossain välissä oli sentään marraskuussa hetken luntakin, mutta erityisesti joulukuun jälkipuolisko oli taas poikkeuksellisen lämmin ja harmaa.

Pari collie-lenkkiä on onneksi tehty. Jälkimmäisellä sain kyllä sapiskaa kun näytin yhdelle uudelle urokselle, kuka on ja mitä laumassa. Ehkä ei kannata, jouduin olemaan loppulenkin kytkettynä.

Jouluna sain taas mukavan kasan lahjapaketteja, ehkä saadaan nekin kuvat pian tänne. Ruokapuoli oli kunnon sapuskaa eli kinkkua ja laatikoita. Uutuus olikin kalkkuna, joka ei ole hassumpaa (luita ei tosin siitä saa syödä).

Mutta tässä päällimmäiset vuoden 2007 loppupuolen asiat - oikein mukavaa vuotta 2008 lukijoilleni !

21.8.2007

Meillä on taas "lomailtu" - eli olen joutunut erilaisiin näytelmiin. Heinäkuun lopussa oltiin Kupittaalla MatchShow:ssa. Iskällä ei ollut vielä alkanut silloin loma, joten siksi satoi välillä kaatamalla. Tilaisuus oli collie-yhdistyksen järjestämä, mutta en nähnyt muita nahkoja. Muutama tuttu pitkis ja pitkis-ihminen näkyi, lisäksi nähtiin Sami perheineen. Kiertelin kehässä ja huusin tervehdyksiä hyvännäköisille Doggi-tytöille, handleri oli ihan avuton ja yritti kiertää kehää väärään suuntaan sekä kompasteli kengännauhoihinsa (isäntä itse siis). Sininen nauha ja jatkoon, mutta ei sitten viitsitty odottaa niitä loppukilpailuja. Ajattelin, että se on tuolla kuitattu, mutta sitten jouduin parin illan päästä Annan viemänä johonkin treenaukseen Lietoon - siellä oli tosi hiljaisia tottis-koiria. Samoja temppuja teetettiin hiukan minulla ja Kaisalla sekä ehdotonta hiljaisuutta vaadittiin. Jos aukoi päätään niin kielto, jos ei uskonut niin autoon (ja sieltähän minä pian löysin itseni, onpa tiukkaa koulutusta pikkukoiralle). Senkin vielä kesti, mutta sunnuntaina 5.8 suunnattiin Metsämäkeen.

Siellä oli Turun elonäyttely - koiria satamäärin ja mikäs siinä. Oli kyllä kuuma ja aurinkoinen ilma, onneksi sain juoda oikein kupista kylmää lähdevettä, sen perään jaksaa merkkailla hyvin puskia. Handlerina oli Anna ja sain tiukan määräyksen jättää laulun luritukset kehässä pois. Vedin sitten tyylikkäästi kunnon tyylipuhtaat ravaukset enkä viitsinyt huudella tytöille mitään. Iskä ja pikku-äippä kurkkivat kaukaa pusikon takana pelokkaasti miten esiinnyn.

Olin sitten loppujen lopuksi ERI1, PU1, VSP ja SERT. En ihan ymmärrä noita kirjainjuttuja, mutta iskä kulki sekopäisenä ympyrää ja mutisi "ei ole totta, ei ole totta...". Saatiin arvostelublankettikin, joka tosin oli ROP-koiran, vaihdettiin se onneksi (siinä luki nimittäin "narttumainen pää" ym :) Sitten lähdettiin tyytyväisenä kävelemään kotiin päin (huomatkaa, siis Metsämäestä taas, kuulemma bussejakaan ei sunnuntaisin kulje, lyön vetoa että kaikille muille koirille oli joku fiksu kuljetus järjestetty). Jossain Halisissa iskälle välähti että eikö näistä joitain pokaalejakin saa? Varmistus Annalta tekstiviestillä että saa, sitten rynnättiin vauhdilla Itäharjulle ja sieltä bussiin ja vihdoin kotiin. Kotona iskä ryntäsi nettiin ja kaivoi jonkun näyttelyn yhteyshenkilön kännykkänumeron, soitti siihen ja kyseli ääni väristen ehtiikö niitä pokaaleja vielä hakea? Kuulemma, sanottiin toisessa päässä, jos nopeasti toimii. Iskä sitten tilasi taksin samantien ja haki pokaalit, olivat ne upeita täytyy myöntää (tosin safka oli niistä syöty). Iskä vielä mutisi, että tuli niillekin hintaa aika monta kymmentä euroa pitkien taksiajelujen muodossa, mutta ei sitä oikeasti tuntunut harmittavan...

Muuten sitten on onneksi harrastettu normaalia löhöilyä. Tosin iskä ja äippä häipyivät pitkäksi viikonlopuksi johonkin Viroon. Toisaalta oli ihan mukavaa olla pikku-äipän rauhallisessa hoidossa (saan olla pihalla ja hän kiljuu yksinään tietsikan edessä sisällä, minua varten on ovi auki että saan kuunnella). Sain vielä mukavia tuliaisia, jotka on ostettu Talin Linnasta (?). Sika - nimeltään Sian Carlos - ja hieno pallo, lisäksi kahta lajia porsaan makkaraa sekä Saaren maa-juustoa (?).

Mutta tässä sitten nautitaan loppukesästä, ilmat kylmenevät pian kun iskän loma loppuu. Palataan joskus syyskuussa taas kuulumisiin.

25.6.2007

Napsuttelen tänne päiväkirjaani välillä kesäjuttuja. Ensinnäkään tänä vuonna ei ole jalkapallon MM- tai EM-kisoja, siis minuakin on hiukan huomioitu - tosin aikamoista löhöämistä kesäaika tuntuu meillä olevan. Vierailtiin kyllä viikkoa ennen juhannusta Kemiössä, näytin taas Haltille mallia miten kaupunkilaisjuttuja tehdään (no joo, lähinnä painittiin:o).

Muuten päivät menevät pihalla kulmia tarkkailen, välillä nukutaan, sitten syödään ja lenkkeilläänkin mitä kuumalta jaksaa. Aika sopivia ilmoja, todella kuumat ilmat ajoittuvat iskän mukaan ajalle 9.7 - 5.8 (hän on tietysti tuon pätkän välillä töissä mistä tämä on suora seuraus? Vaikuttaa yhtä järkevältä kuin teoriani kasvihuone-ilmiöstä ;o)

Olen saanut hiukan nuhteita suhtautumisesta pariin kulmakuntamme uroskoiraan. No kumma juttu, ei isäntäväki huomaa että kyseiset herrat vinoilevat minulle (yksi Shäfer, joka nimittelee rumasti ja dobermanni, joka pitää häntäänsä pystyssä, ajatelkaa nyt - vähemmästäkin ansaitsevat hiukan asennekasvatusta ;o)

Tästä päästäänkin sujuvasti siihen, että olen kuulemma nyt nuoren miehen itsevarmassa iässä, täytin 1. kesäkuuta peräti 2 vuotta. Jonkinlaista "nakki-kaakkua" taas tarjottiin - kts. kuvia-osuudesta! Valkoinen mönjä ei valitettavasti ollut jäätelöä, vaan kermaviiliä.

Iskä osti uuden grillinkin tai oikeastaan kaksi. Ensimmäisestä hajosivat jalat kokoamisvaiheessa - kuulemma laatua " honk konk " tms. ? Toinen grilli maksoi sitten enemmän, mutta on pysynyt pystyssä (jopa juhannuksenakin). Täytyy sanoa, että järkevä hankinta kerrankin, grillauspinta-ala on sitä luokkaa että nahkallakin on tekemistä tuotosten silppuamisessa. Toistaiseksi on testattu bratwurstilla, krakovalla, snelmannin lenkillä, kappanossilla (?), vil-helmillä (?) ja härkän (?) pihveillä ...

Mutta: kesä on vasta alussa. Lämpimiä grilli-iltoja on varmaan tulossa paljon. Kesän ohjelmasta piti vielä mainita, että ehkä menemme Turun näyttelyyn elokuussa (handlerilta ei ole vielä kysytty mitään). Syyskuussa - olikohan 8 päivä - on sitten Turun Vätissä luonnetesti, johon minut on ilmoitettu. Varsin mielenkiintoista - huhuja näistä olen kuullut (räminää, laukauksia, omituisia hiippareita) - no en tiedä miten tuo eroaa esim. meidän paikallisbussissa matkustamisesta ? Mutta lämmintä kesänjatkoa kaikille runsaslukuisille (?) lukijoilleni!

3.4.2007

Sain määräyksen raaputtaa jotain tänne päiväkirjaani. Ensinnä: talvi tuli tammikuun lopussa ja lähti kokonaan maaliskuun alussa. Sopii tällaiselle nahkalle mainiosti. Tosin voi sitä pääsiäisenä sataa lunta ja vappunakin sanoi iskä. Löysin iskältä muuten varaston vanhoja pölyisiä vihkoja, joissa oli säämuistiinpanoja. Olivat 60-luvulta eli eihän silloin edes nahkoja ollut Suomessa. Siis aika erikoinen tyyppi, olkoon vaikka hän on ollutkin silloin vielä pentu. Ei muuten uskoisi siitäkään tyypistä, nykyään siltä on lähtenyt turkki jo päästäkin. Onneksi muutama harmaa karva vielä naamassa.

Joo, täytyy katsoa älykkäänä Smooth-Lassiena kyllä vähän sen perään. Nyt se on saanut päähänsä raahata minua joko Metsämäkeen, välillä spanielikentälle ja sitten taas Kotimäen koulun parkkipaikalle. No miksi sopii kysyä. Vastaus on yksinkertaisesti se, että minun pitää juosta vieressä vapaana eri vauhdeissa ja kaiken huipuksi tietyssä paikassa. Välillä maataan kylmässä maassa minuuttitolkulla ja sitten pitää juosta herran luokse (makaisi itse maassa jos se niin hauskaa on). Tämä on mukamas tottista. Ei ole tyyppi vissiin kuullut makkararuuduista ja tunnareista (muut colliet kertoivat, että on ruutuja joista saa makkaraa, laji oli kai jäljenhaku-tottis, joku väitti kyllä että agilitsyssä (?) saa ennen ja jälkeen isoja makkaroita ?). No jos se siitä monipuolistuisi. En viitsi edes sanoa saako näissä jutuissa leikkiä ja iskeä pientä juttua friidujen kanssa, tietysti tuokin hauskuus on eliminoitu.

Mutta koska colliet ovat ystävällisiä ja iloisia koiria niin menköön nyt. Toisaalta ihan mukavaa kun kävellään Metsämäestä kotiin, sopii minulle. Tosin tiedän että suurin syy on se, ettei meillä ole autoa, vaikka iskä väittää häpeää peitelläkseen kysymyksen olevan siitä, että hän tarjoaa minulle liikuntaa (jota harva tervejärkinen nyt kyllä tarkemmin ajateltuna tekisi, eli parikymmentä kilometriä arki-iltana).

Mutta kuten sanottu, yritän varovasti kuljettaa iskää loppumatkan hihnassa, on se niin nääntynyt sitten.

Mutta muuten ei kovin ihmeellistä juttua. Ikävä tapaus on kyllä se, että naapurin Dea (lue: ensirakkauteni) muutti pois. Mutta miehen pitää ajatella sitten tulevaisuutta ja uusia mahdollisuuksia.

Kevään ja kesän ohjelmasta ei ole mitään erityistä osunut korviini. Joku luonnetesti ehkä elokuussa, kuulostaa varsin luonteenomaiselta iskän suunnitelmalta. Ja näyttelyyn ehkä myös silloin (luultavasti tottis-hengessä, pitäisiköhän seurata kehässä sentilleen, ympärilleen vilkuilematta, tuomarille puhumatta, tutuille moikkaamatta, laulaa lurittamatta? Hmm...).

Mutta ei taas muuta kuin hyvää Pääsiäistä kaikille ja syökää vapaan kanan munia sekä kesän tulon odotusta!

30.1.2007

Turussa lämmin sää jatkui koko joulukuun ja vielä tammikuun puoliväliin. Sitten keksin kaivaa takapihalle istutetun köynnöskasvin maasta ja johan kasvihuoneilmiö loppui siihen, tosin iskä väittää ettei näillä asioilla ole mitään syy-yhteyttä keskenään. No katsotaan vaan sitten kun vappuna sataa lunta...

Mutta tosi kivaa että tuli lunta, olen nyt päässyt iltaisin ja alkuyöstä kunnon metsälenkeille.

Jouluna tehtiin taas kinkkua, söin sitä ehkä vain parisen kiloa. Loppui taas kesken. Sain valtavan kasan lahjoja - katso joulukuvia! Iskä melkein itki, ettei hän edes lapsena saanut koskaan noin paljon paketteja.

Joo, mutta minä olen aika kiltti ollutkin :o) Ainoa vain, jos näen tyttökoiria, niin alkaa päässä humisemaan enkä oikein jaksa kuunnella taluttajien selityksiä.

Oltiin taas Turun kv. näyttelyssäkin. Täytyy sanoa, että alkoi ottamaan lättyyn aika paljon se, etten päässyt moikkaamaan tuttuja tai tuntemattomia tyttöjä. Tein asiasta valituksen, jonka kerroin tuomarillekin. Tuomari vain kirjasi että "iloinen koira, jolla on paljon asiaa ja kerrottavaa". Sitten sain jonkun H:n mikä ensin näytti lakritsilta, mutta ilmeni siniseksi nauhan pätkäksi. Joopa joo. Iskä sanoi, että turha valittaa ja jouduttiin sellaiseen luokkaan, että eipä sanomista. Toinen hemmo oli joku cacib, vsp ja sert ja PU1 ja toinen (äitini sukunimellä) joku PU4. No olinpa siis kovassa sakissa mukana :o) Näyttelykuvista voi katsella.

Nyt joudun tai pääsen, ilmeisesti asennekysymys, johonkin omaehtoiseen Turun porukan tottikseen. Lyödään vetoa että riehuminen ei ole sallittua :o) Mutta kai se sitten täytyy isäntäväen mieliksi vähän treenata tottelevaisuutta, voin päästä uudestaan jopa sitten joskus näyttelyyn kun esiintymistä on hiottu.

Eipä muuta kuin hyvää kevään odotusta, vaikka talvea pitääkin. Mutta illat pitenevät koko ajan (aamuista ei niin väliksi aamu-unisena).

28.11.2006

Turkuun tuli talvi marraskuun alussa, oli kolme päivää ja lähti. Nyt on nautittu marraskuun lopussa +10 asteen lämpötiloista. Hiukan harmittaa, että on kuraista, sumuista ja pimeää. Taisin kirjoittaa samasta jutusta viime vuonnakin. Metsässä ei voi pimeällä liikkua, muuten kyllä mutta iskä ei näe mitään. Näistä ilmoista puhuivat että joku kasvihuoneilmiö? Kaivoin pari kasvia takapihalta ja tein kuopankin, ei mitään vaikutusta ilmoihin että se siitä teoriasta.

Parina viime viikkona on liikunta jäänyt väliin ja painoni nousi pari kiloa (väittää iskä). Ei kuulosta hyvältä kun tiedän joulun (lue: kinkun) olevan tulossa. Jos sitä sitten joulun jälkeen vasta laihdutaan? Turun kv. näyttelystäkin tammikuun 2007 lopussa on puhuttu. Ainoa vaan sanoi iskä että toivottavasti pysyn nahoissani kun näen niin paljon tyttöjä ?

Tästä tulikin mieleen, näin tuossa 26.11 pitkästä aikaa Kaisan. Neiti tuoksui äärimmäisen kiinnostavalta. Kuulemma ollut jotkut juoksut ja kyllä se Kaisa vieläkin juoksi minua karkuun, pamautti kyllä kuonoonkin pari kertaa. Mutta minä en vähästä luovuta. Mukana lenkillä oli myös Iiris, oikein nätti tyttö. Täytyy varmaan panostaa häneenkin. Niin ja Pihlakin pitää nähdä. Eikä naapurin Deakaan hassumpi ole. Hmmm....

Sorry. Sain käskyn juuri kirjoittaa päiväkirjaa ja jättää naisjutut hiukan vähemmälle. No lyhyesti. Odotetaan joulua. Lahjoja. Lunta. Kinkkua. Laatikoita. Kinkkua. Pehmoja. Kovia paketteja. Makkaraa. Maksalaatikkoa. Kinkkua.

(Mitä? ) ... (Ok.) Palataan päiväkirjajuttuihin joulun aikoihin, tämä kirjoittelu ei oikein nyt kuulemma minulta suju. Oikein hyvää joulun odotusaikaa kaikille!

PS. Iskä käski sanoa (tarkoitti kai : kuonolla näpsytellen kirjoittaa) että uusia kuvia on tulossa kunhan saa purettua kameran. En nyt ymmärrä, eikös ne pitäisi siirtää tietokoneelle?. Eikä suinkaan purkaa osiinsa hyvää kameraa (Mitä?) ok,ok... Nyt tuli ihan käsky häipyä koneelta. Bye.

28.9.2006
Nyt on kuulemma syksy taas. Ei sitä kyllä Turun seudun lämpötiloista huomaa, melkein joka päivä yli 20 astetta lämmintä. Sehän minulle sopii. Ei Helsingissä tällaista muuten ollut, ehkä tämä onkin ihan hyvä kulmakunta?

Ai kuulumisia piti ? No sivut on uusittu (sain auttaa kuonolla Enter-näppäimen kanssa). Sitten olen taas saanut uuden tyttöystävän, nimittäin Kaisa-nahkan mukana kävi meillä kyläilemässä Pihla-tyttö. Nätti ja solakka tumma kaunotar...No tavataan taas aika pian, odotan malttamattomana :o)

Turussa oli paikallisen SCY:n Turun alaosaston 40-vuotisjuhla 27.8.2006, oltiin siellä (ja Kaisa ja muitakin tuttuja). Anna oli handlerina kun haettiin kehästä 2 säkkiä kuivamuonaa (tai oliko se idea vai mikä?). Olin koko Open Show:n PU2, voittaja oli tyylikäs gentlemanni, jossa oli kyllä Foxearthin (siis minunkin) suvun ulkonäköä

Sitten elokuun lopussa ja syyskuun alussa oli meillä useampi syntymäpäiväjuhla. Iskän juhla oli takapihalla, siellä oli siksi 20 metriä pitkä jatkopöytä jotta sain hakea herkkuja eri paikoista vierailta. Ei hassumpaa. Iskä täytti jotain tasalukuja, siksi vähän erikoisempaa juhlimista. Onneksi osasin olla itse keskipisteenä suurimman osan ajasta.

Elokuun puolessa välissä käytiin eläinlääkärillä, rokotuksia taas. Paino mitattiin virallisesti, olen laihtunut pahasti, enää vain 29,8 kg. Ja korkeus 61 cm. Tohtoritäti vielä sanoi, että pari kiloa voisi keventää. Huh ... sanon minä. Täti tarjosi kuivaa namua niin minäpä mielenosoituksellisesti jätin noiden kommenttien jälkeen syömättä.

Mutta tämä taas tältä erää.

31.7.2006


Kesä nyt sitten alkaa kuulemma kääntymään loppuaan kohti. Nyt on ollut todella lämmintä. Täytyy sanoa, että jos lapsuudessani Helsingissä oli aina sopivan lämpöistä niin Turussa on ollut sitten liiankin kuumaa. No varjossa pihalla on maattu päivät ja litkitty kylmää vettä, pidemmät lenkit on tehty vasta iltamyöhään. Ei valittamista, sopii minulle tuollainen oleilu mainiosti.

Iskä oli lomilla ja katsoi puolet lomasta jalkapalloa. Toinen puoli lomasta meni sitten kai siitä toipumiseen. Olavin luonakaan ei käyty kun Haltille tuli juoksut. Se siitä meressä uimisesta tällä kertaa.

Onneksi iskällä on lomaa elokuun lopussa. Niin ja sitten tapasin Kaisa-nahkatytön. Riehuttiin ykli 2 tuntia ja otetaan uusiksi jossain välissä. Kaisalla on sama heppu iso-isänä kuin minulla oikea isäni.
Täytyy sanoa etten ole koskaan kyllä nähnyt häntä. Ulkonäössä ja elkeissä on kuulemma samaa (isäni on ammatiltaan jalostusuros, mitä se sitten tarkoittaneekaan?)

Mutta kesää riittää vielä, nautitaan ja kerätään voimia!

1.6. 2006

Täytin nyt sitten 1.6 ensimmäisen vuoteni! Pidettiin pienet juhlat kotiväen kesken, sain oikein oman kaakun (kts- kuvia-osio!).

28.5 oltiin Piikkiön näyttelyssä. Ei mennyt ihan putkeen, sain nipin napin EH:n (ei ole sitäkään kyllä ruokakupissa sitten näkynyt).

Keskittyminen oli kuulemma heikkoa ja muutenkin vaikutin vähän kirveellä veistetyltä (smooth)lordilta hoikkien ja sopusuhtaisten tyttöjen keskellä :o) Mutta arvelisin alkuperäisten paimenkoirien tällaisia olleenkin, tosin iskä mutisi että sovin paremmin jalostusurokseksi kuin näyttelyurokseksi. Mitähän tarkoitti ? o:)

Kivaa oli kuitenkin tavata pitkästä aikaa Danu ja vielä pitempi aika oli siitä kun olin nähnyt sympaattisen Lillin ja Klaaran. Klaara ja Lilli katsoivat suu auki kuinka komea mies minusta on kasvanut, nähtiin viimeksi
kun olin 8 viikkoa. Anteronkin näin (kaimani isä siis) ja olisin mielelläni riehunut pidempäänkin hänen kanssaan :o)

Tottis loppui 31.5 mutta en päässyt viimeiseen kertaan (spanieli-tytöt tietysti pettyivät?). Käytiin nimittän eläinlääkärissä, minulle oli tullut iso patti varpaiden väliin. Mutta se on jo melkein parantunut, oli joku pistohaava. Epäillään ampiasten kostoa (jahtaan niitä aina kun näen).

Eläinlääkärillä otettiin myös verikoe minusta ja lähetettiin Saksaan. Jotain keeni-juttuja tutkitaan kun iskää kiinnostaa.

Mutta nyt odotellaan kesän lämpenemistä ja lomia ettei tarvitse päivisin olla enää yksin vaan köllötetään auringonpaisteessa ulkona !!


17.4.2006

Pääsiäiseen on jo päästy. kevät tuntuu lopulta tulevan, mukava möyriä ulkona ja nuuskia kevään tuoksuja!

Kukkapenkki pitää nyt kuulemma jättää rauhaan, iskä on repinyt etupihan auki laattoja myöten. Epäilen saako niitä kunnolla edes takaisin? Saan siihen pihalle kuitenkin jonkun oman nurmikkokaistaleen ja pienen keppivaraston paikan.

Olen nyt 10 ja puoli kuukautta, painoa on 30 kg ja korkeutta 61,5 cm. Pääsiäisherkkuna olen saanut syödä pari vapaan kanan munaa, ovatkin tosi hyviä!Kuivamuonan jätän välillä kippoon, mutta eipä se siitä tunnu itsestään ikävä kyllä mihinkään poistuvan.

Tottis-koulutuksessa käytiin Spanieli-kerhon tilaisuudessa. Mukavia pikkukoiria, joilta vaaditaan armotonta luonnetta. Koulutuksessa nimittäin piti kulkea laatikon ohi, joka oli laitettu maahan ja täytetty lihapullilla. Niitä ei saanut syödä ja ohjaajan piti tehdä asia selväksi vain sanan voimalla (ei saanut kiskoa taluttimesta eikä vetää). Iskä huusi niin lujaa "ei", että vähemmästäkin menisi ruokahalu. Dea kiersi käskyn niin ettei syönyt laatikosta, vaan nokkelasti kaatoi laatikon ja popsi lihapullat maasta (tai mitä nyt ehti).

Kevään ohjelmaan kuulemma sisältyy lisää tottista ja joku näyttely Englannin suunnassa
(ilmeisesti Piikkiössä) toukokuun lopussa.

Mutta hyvää kevättä kaikille, palataan taas jossain välissä!


19.2.2006

Nyt ollaan helmikuun loppupuolella. Odotan jo kovasti kevättä. Silloin kuulemma tulee lämmintä,
kuten lapsuudessani Helsingissä aina oli.

Minulla on nyt korkeutta 60 cm ja painoa 29,5 kg. Iskä sanoi, että olen melkein Perniharnilaisen (?) kokoinen.
No mikäs siinä, olen jo oppinut merkkaamaan ja nostan hienosti jalkaa.
Täytyy sanoa, että erilaiset tuoksutkin kiinnostavat kovin...

Saas nähdä pääsenkö maaliskuussa taas tottikseen. Olisin kuulemma sen tarpeessa, mukamas ei fiksua tervehtiä ylenpalttisen riemukkaasti jokaista vastaantulijaa, koiraa tai hiihtäjää?

Mutta illat ovat nyt valostuneet. Lenkkejäkin on tehty kiitettävästi, paitsi kun televisiosta tulee jotain lätkää tai muuta. Jotkut kisailut kuulemma Torinossa. No myönnettäköön, että tekevät siellä ihan
hyvää makaroonia (pidän Torino-makaroonin lisäksi kyllä niistä värillistäkin makarooneista, pikkumakarooneista, kauramakarooneista ja spagetista - sitä onkin kivaa vetää pitkin lattiaa nauhana suuhun).

Mutta ei tässä siis mitään kovin ihmeellistä. Kuulemiin taas pieneksi aikaa ja terkkuja kaikille!!!


23.1.2006

Nyt on päästy tammikuun loppupuolelle. Paluu arkeen on tapahtunut, kinkku on hävinnyt ruokalistalta. Carita
toi 4 säkkiä BentoKronen-nappuloita viime viikolla, siinäpä sitä riittää (huokaus).

Illat alkavat pikku hiljaa pidetä, mutta Turkuunkin tullutkova pakkanen on lyhentänyt lenkkejä, tosin itse en palele.

Olin Turun kv. koiranäyttelyssä 21. tammikuuta.
Paikalla oli uskomaton määrä koiria, aiemmin olen nähnyt samanaikaisesti Haunisissa noin 30 koiraa, mutta näyttelyssä sekosivat laskut(osaan tosin vielä laskea vain sataan). Mutta en tiennyt miten päin olisin ollut :o)

Näin kasvattaja-Merjan ja Veera-äitini. Äiti tunnisti minut heti (vilautti ohjausmielessä hampaita ja
sihahti "jahas poika - oles nyt edes kunnolla"). Näin myös Danu-siskoni, josta on kehittynyt nätti ja siro nuori neiti.


Näyttelykehään minut vei handleri nimeltä Suvi. Kehässä oli myös vanhempi herrasmies nimeltään Ranskalainen Tuomari.

Huomasin että kotiväki, Anja ja Veronica sekä kasvattaja-Merja näyttivät jostain syystä hiukan jännittyneiltä
kun lähdin kehään näyttelemään.

Moikkasin Tuomari-setää hiukan pomppimalla päin, tykkäsi siitä. Sitten minua tutkittiin, hampaat ja muualta ja välillä ravattiin ja sitten piti olla taas seisomassa liikkumatta paikallaan. Muistin iskän varoitukset enkä viitsinyt tällä kertaa näyttää miten pupujussit hyppivät tai miten nopeasti osaan juosta pientä ympyrää :o)

Sitten kehästä pääsikin pois, ihmiset hälisivät ja minua taputeltiin. Olin kuulemma joku ROP-pentu. Sain pari ruusuketta ja pienen näyttelypokaalin, eivät olleet lainkaan syömäkelpoista tavaraa. Missähän niitä näyttelyjä on joista saa ruokapalkintoja?

Sitten lähdettiinkin kotiin kun aloin haukkumaan (oli kova hätä ja tarpeita en osannut toimittaa koiravessassa, sotkuinen aitaus ulkona jossa koiranomistajat kävivät tupakalla ja isot urokset vain merkkasivat).

Mutta olihan tuo kiva kokemus, kuvia löydät kuvia-osiosta ja arvostelut laitetaan sivustoni näyttelyt-osioon.

Tämä tällä kertaa terv. Antti
----------------------------------------------------


Joulu 2005 ja Uusivuosi 2006


Joulua tosiaan sitten kannatti odottaa, sain ison kasan lahjapaketteja mm. uuden tyynyn, Dealta siansorkan, jonkinlaisen pehmoketun, puruluita ja muuta pientä pureskeltavaa.

Ennen joulua oli tohinaa, mm. epämiellyttävä suursiivous. Minulta uhattiin heittää pois Popin perintöviltti, mutta onneksi sain pitää sen (tai oikeastaan ne palaset jotka siitä ovat jäljellä;-)

Kinkunpaisto onkin tarkkaa puuhaa. Valvoin toimitusta koko aattoa edeltävän yön keittiössä uunin edessä.
Lopputulos oli erinomainen, ja sain viikon verran kunnon ruokaakin välillä.

Uusivuosi ei ollut ihan kiva. Ensinnä iltapäivällä tein ulkoilulenkillä vaarallisen tienylityksen - näin tutun ihmisen tien toisella puolella, vedin itseni irti taluttimesta ja vauhdilla tien yli...Autojakin tuli, mutta onneksi päästiin säikähdyksellä (tai en itse säikähtänyt, muut senkin edestä).

Illalla oli meidän kulmilla kova paukkina, vinkuna ja rätinä. Kävin parit pisulenkit, mutta en kyllä oikein viihtynyt ulkona. Sisällä oli hiukan rauhallisempaa, käytiin pidempi ulkoilu vasta yhden jälkeen yöllä. Mutta en sentään kovin peloissani ollut, vaan korviin otti ne paukahdukset ikävästi...

1.1.2006 täytin 7 kuukautta. Korkeutta on minulla 58 cm ja painoa 26 kg. Olisi sitä pari kinkunpalaa ehkä voinut enempi syödä jouluna :o)

Kuulin, että olen menossa Turun 21.1.2006 näyttelyyn. No näyttelemishommat minulta sujuvatkin, erityisesti hyppiminen, ympyrää juoksu ja ihmisiä vastaan pomppiminen. Tosin epäilen hiukan, ettei nimenomaan noita saa tietystikään näyttelyssä tehdä? Saa nähdä sitten.

Lopuksi vain sitten kaikille lukijoilleni, kavereille ja tutuille Oikein Hyvää vuotta 2006!

------------------------------------------------------

Marraskuu 2005

Kiitokset kaikille päiväkirjani lukijoille ja samoin viesteistä vieraskirjassani. Iskä luki niitä minulle,
ihan kaikkea en tosin ymmärtänyt :o)

Marraskuu on Turun seudulla ollut harmaa, märkä, sumuinen ja pimeä (toista se oli lapsuudessani Helsingissä).

Kotiväki on häipynyt aamuhämärissä töihin ja kouluun ja lauma on ollut kasassa vasta pimeän tulon jälkeen.
Arki-iltaisin ei olla tehtykään metsälenkkejä. Tietystikään pimeässä metsässä ei ole kiva kulkea, siellä
voi liikkua pelottavia eläimiä kuten kettuja (nähty kaukaa), villikissoja ja jopa hevosia (näin kaksi, laukkasivat
sivuilleen vilkuilematta).

Iskä sanoi, että metsässä on vielä hirveitä (?), hiukan hevosen näköisiä, no onneksi ei olla törmätty niihin.

Tottiksessa käytiin viimeisen kerran 24.11. Paikalla oli muutama koirakko.
Ohjaaja sanoi, että kaikki ovat oppineet perusjuttuja melko hyvin ja että tästä on hyvä jatkaa. Iskää nauratti jostain syystä tämä, vähän ohjaajaakin hymyilytti. Mikähän siinä oli ? Yritin kysyä Dealta, mutta Dea sanoi pureskelleensa silloin juuri talutushihnaansa ja juttu meni ohi (no Dea on niin nuori, itse pureskelen talutinta vain silloin kun haluan irrottaa ääntä taluttajasta:o).
No tiedän kyllä että tavasta on pian luovuttava ja keksittävä jotain uutta jäynää.

Täytin 1.joulukuuta puoli vuotta. Korkeutta on minulla noin 57-58 cm ja painoa 23 kg. Iskä huokaili, että tällä menolla painan varmaan aikuisena 44 kg. Hmmm?

Olen hieman viisastunut kun joudun kuuntelemaan isäntäväen juttuja (ainakin äipän ja pikku-äipän osalta puhetta tulee koko ajan). No jos yrittää keskusteluun mukaan niin se ei ole aina helppoa. Mutta nyt tiedän että joulu ja talvi ovat ajankohtia.

Jouluna saa kinkkua ja lahjoja, jippii! Lanttulaatikkoakin saan, mamma teki etukäteismaistiaisia, se on niin hyvää että meni silmät melkein nurin päin päässä;-)

Iskä toi minulle etukäteisjoululahjaksi pehmokoira Joulu-Joukon (?). Se on ostettu Helsingin Stockmannin eläinosastolta, kyllä ne siellä kotiseudulla osaavat.

Joukolta irtosi painissa tonttulakki ja Jouko pistettiin kaappiin nukkumaan Jouluun asti, epäreilua sanon minä. Mutta sitten saan sen taas aattona ja voi olla, että muitakin lahjoja :o) :o)

Eipä muuta kuin kaikille runsaslukuisille (?) ihailijoilleni ja koirakavereille sekä tietysti sisaruksilleni &
Stoorybook'sin koko väelle mukavaa joulunodotusaikaa!
======================================================

2005 kesä-lokakuu

Aloitetaan. Täytyy myöntää, että vaikka olenkin hyvämuistinen, niin en muista paljoa ajastani kasvattaja-Merjan luona.

Synnyin pentueen esikoisena. Minulla on 2 veljeä ja 2 sisarta. Sen muistan, että heidän kanssaan oli tosi kiva telmiä niin sisällä kuin ulkonakin lämpiminä kesäpäivinä. Siellä oli myös vanhempia koiria, joita oli mukava kiskoa turkista. Ja kaimaani Anttia oli mukava näykkiä housunpunteista.

Isästäni minulla ei ole muistikuvaa. Kuulemma nimeltään Brandy ja Englannista (tiedän, että Englanti on Turusta Piikkiötä kauempana, käytiin nimittäin collie-lenkillä Piikkiössä). Äiskäni on Veera, väritys on termiltään tricolori, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Minulla oli aluksi hiukan ikävä äitiä, mutta menetteleehän nämä nykyisetkin nk. iskä, äippä ja pikku-äippä (kuten heitä itse kutsun).

Uudella isäntäväellä on ollut samanlainen koira kuin minä, väritys oli vain kuulemma musta-valko-ruskea (se on ehkä se tricolori?). Koiran nimi oli Popi ja olen saanut perintönä joitain tavaroita, esimerkiksi mukavan viltin (tein siihen jo pari reikääkin).

Uuden iskän isällä oli sen lisäksi samanlainen hauveli jo aiemmin nimeltään Busse. Kuulemma jonkun Foxearth Jubilationin poika. Samainen herra Jubilation on kuulemma lisäksi niin äiskäni kuin Popinkin suvussa.

Olen sukua siis molemmille. Tai joku sanoi että käytännössä nahkat ovat kaikki sukua keskenään kun mennään tarpeeksi taakse päin.

Minut haettiin uuteen kotiin Turkuun 28.7.2005. Täytyy sanoa, että oli siinä istumista autossa, mutta perillä oli ihan mukavaa. Sain pari pehmoa purtavaksi heti alussa. Sapuskapuoli oli kyllä ihme ja kumma samaa kuin Helsingissä kasvatuskodissani. Onneksi uusi iskäni ymmärtää ruuan päälle, hän saa syödä aina lauantaimakkaraa ja minuakin hän hiukan muistaa silloin tällöin.

Seuraavat viikot menivät Turussa nopeasti. Ei paikka ihan toivoton ole, vaikka vanhemmat helsinkiläis-koirat niin joskus väittävät. Kaikki palluttivat minua ja pihan portin takana riitti ihastelijoita. Turussa on helppo liikkua linja-autoilla. Niihin totuin nopeasti, pitää vain muistaa että Turussa ei niissä saa puhua kukaan mitään vaan pitää olla hiljaa.

Eläinlääkärissä olen käynyt pakolliset rokotukset elokuun ja syyskuun lopussa. Paikka on Kaarinassa, siis sinne Piikkiön ja Englannin suuntaan. Täytyy myöntää, etten oikein pidä tuollaista paikoista, mutta sai siellä sentään sitten molemmilla kerroilla purkista namia. Tosin pieniä paloja ne oli.

Koirakavereita on vähän ikävä. Täällä niitä näkee aika harvoin. Olen kyllä riehunut naapuritalon Dean ja iskän veljen koiran Haltin kanssa. Mutta useammin tekisi mieli leikkiä. Oli tuossa kyllä 30.10 Piikkiössä collie-yhdistyksen ulkoilulenkki. Se oli kivaa, vaikka kaikki sanoivat että olen ainoa nahka. No olihan niillä pidemmät turkit, ja hauskaa kiskoa niistä.

Olen käynyt myös jossain pentu-tottiksessa Raision Haunisissa muutaman kerran. En oikein ymmärrä ideaa, siellä ei saa leikkiä muiden kanssa. No käskyjä satelee: seuraa, istu, maahan, paikka...Onneksi siellä saa makupaloja edes sitten. Teen välillä mitä käsketään, mutta ei aina huvita. En ihan tarkkaan edes tiedä aina miten pitäisi olla mieliksi, seuraa-käsky ei vissiin tarkoitakaan että pitää aloittaa pupujussi-hyppely?

Tänne tuli yksi päivä lunta. Kylmää ainetta maahan. Ei lapsuudessani tuollaista ollut, mutta kuulemma on talvi tulossa. Ei ole kuitenkaan vielä näkynyt ovella, käyn aina tarkistamassa kuka tulee kun ovikello soi.

Lopetan tämän lapsuusjakson tähän. Puruluu odottaa ja hampaita syyhyää. Jatkan taas jossain välissä marraskuusta eteenpäin. Joitakin muitakin heppuja on kuulemma tulossa joulukuussa, kuulin kun äippä huokaili että taas ne pitkät joulunpyhät ovat tulossa.
Mielenkiintoista ! Ovella pitää olla tarkkana, ties kuinka pitkiä ne ovat ?